Maailman onnellisin maa, joka yhtäkkiä yllättäen pelkää vapautta?

Disclaimer alkuun: tämä on mielipideteksti. Ja totta kai puolueellinen — Spacentia ei yrityksenä olisi, ellemme uskoisi asiaamme. Hybridiin. Emme kritisoi tai kannusta vain etä- tai läsnätyöhön.

Viime viikkoina suomalaisessa mediassa on nähty etätyötä kritisoivia otsikoita ja mielipiteitä jakavia linjavetoja. Kehotuksia, tai enemmänkin määräyksiä, “palata lähitöihin”, “täyttää tilat ja toimistot” tai rajoittaa etätyötä tiukasti. Moni keskustelu pyörii lähityöpäivien määrässä: montako päivää pitää olla toimistolla. Perustelu on monesti tämä: toimistoihin on investoitu, nyt niitä pitää käyttää. Tai: yhteisö ja innovointi kärsii, jos emme vaadi työntekijöitä tulemaan toimistolle lähitöihin. Nimeltä mainitsemattomassa valtion virastossa “näyttää huonolta”, jos toimisto on tyhjillään.

Mistä me oikeasti olemme huolissamme?

Halusimme nostaa esille muutaman, ehkä epämukavan kysymyksen, pohtiaksemme asiaa pidemmälle.
 

Puhummeko toimistojen tarpeesta vai kontrollin tarpeesta?

 
Kuinka maa, joka johtaa maailman onnellisuustilastoja, ja jonka vahvuus on vapaus ja luottamus, voi olla näin epävarma työn vapauden suhteen? Suomi on tänäkin vuonna maailman onnellisin maa. Se pohjaa ennen kaikkea luottamukseen: toimiviin instituutioihin, hyvinvointirakenteisiin ja ihmisiin ympärillämme. Luottamus on kollektiivinen peruskivemme. Siksi on hämmentävää, että juuri työn tekemisen kohdalla luottamus horjuu.

Luotamme kansalaisiin kasvattamaan lapsia, hoitamaan veroasiansa ja äänestämään yhteisestä tulevaisuudestamme — mutta emme luota siihen, että he osaavat valita paikan, jossa avaavat läppärinsä?

Kun puhumme etätyöstä, puhumme oikeastaan luottamuksesta syvemmällä tasolla: Luotammeko siihen, että ihmiset ovat tuottavia ilman jatkuvaa valvontaa? Luotammeko siihen, että tiimit pystyvät omaksumaan kulttuurin ja työyhteisön vastuun, vaikka eivät istu samassa toimistossa useampana päivänä viikossa? Luotammeko siihen, että asiantuntijat osaavat tasapainottaa elämäänsä tavalla, joka hyödyttää myös työnantajaa?

Me väitämme: työn tekemisen tapoja ei voi määritellä keskitetysti, ilman ymmärrystä siitä, mitä tiimit todella tekevät. Me väitämme, että paras asiantuntija tekemään linjaukset on tiimin vetäjä, joka tuntee ihmiset, työn rytmin, tavoitteet ja sen, mitä menestyminen kyseisessä roolissa edellyttää. Tiimin vetäjä osaa myös arvioida ja tehdä päätökset, milloin läsnätyö on tärkeää ja edellytettyä. Edellyttäen tietenkin, että hänellä on työkalut: toimivat työtilaratkaisut ja valmennus itseohjautuvuuden johtamiseen. Ajatus yhdestä kaikkia koskevasta mallista käytännössä harvoin palvelee ketään.

Onko joku muu, joka olisi parempi tekemään nämä päätökset, ilman tätä kokonaiskuvaa?
Katsoisi organisaatiota, ja päättäisi, että tämä “one size fits all” -malli voisi palvella kaikkia (ja ei lopulta hyödytä ketään?).
 

Ja jos organisaatio ei toimi ilman pakollisia toimistopäiviä nyt, toimiko se oikeasti ennenkään?

 
Suomen luottamuskulttuuri on yksi suurimmista vahvuuksistamme. Luotamme järjestelmiin, demokratiaan ja naapureihin. Luottamuksen täytyy kuitenkin kulkea molempiin suuntiin. Organisaatioiden ja johtajien pitää pystyä luottamaan ihmisiin.

Yritykset ovat investoineet toimistoihin, joten tyhjät neliöt tuntuvat epämukavilta ja kiusallisilta. Se on ymmärrettävää. Mutta olemme keskellä suurinta työn murrosta vuosikymmeniin, ja vahvoihin muutoksen aaltoihin pätee yksi sääntö: et voi pysäyttää aaltoa, mutta ratsastaa sillä voit. Jos poistat luottamuksen tämän muutoksen aallon kontekstista ja jäät kiinnin vanhentuneisiin rakenteisiin, se on vähän kuin sitoisi painot omiin nilkkoihin. Pinnalla pysymisestä tulee haastavaa.

Etätyö ei ole meille uusi juttu. Suomi oli etätyön kärkimaita jo ennen pandemiaa: vuonna 2018, 45 % suomalaisista teki etätöitä satunnaisesti 59 % ylemmistä toimihenkilöistä teki etätöitä säännöllisesti (Työterveyslaitos, 2023).

Sen sijaan, uutta meille on luottamuksen rapautuminen.

Etätyö ei ole tuottavuuden vihollinen. Epäluottamus on. Luottaako yrityksen johto itse työskentelevänsä tehokkaasti etänä? Kaverin puolesta kyselen.

Sopeutumiskyky ei ole enää pehmeä arvo. Se on osa kestävää infrastruktuuria. Se määrittää, miten organisaatiot selviävät epävarmoista ajoista, miten ihmisten osaaminen pysyy relevanttina ja miten organisaatiot ja yhteiskunnat sopeutuvat muutoksiin. Kun työstä tulee joustavaa, jäykät rakenteet murtuvat ennen pitkää: pitkät vuokrasopimukset, jäykät aikataulut, “yhteiset toimistopäivät”. Mutta niille, jotka sopeutuvat, tämä on valtavan suuri mahdollisuus.

Yritykset, jotka näkevät joustavuuden strategisena kilpailuetuna, pärjäävät. Ja kun ihmisille annetaan vapaus valita, missä he tekevät työnsä parhaiten, he eivät tee sitä vain tehokkaammin, vaan merkityksellisemmin. He hakeutuvat toistensa seuraan syystä: yhteisen työn, ideoinnin, vuorovaikutuksen vuoksi. Silloin toimisto, tai mikä tahansa kohtaamispaikka, saa uuden, tarkoituksellisen roolin. Pakko kun harvoin on ollut se paras motivaattori.

Hybridityö on paljon muutakin kuin sijainti. Kun ihmiset saavat valita, missä he työskentelevät parhaiten, he eivät vain työskentele tehokkaammin, he työskentelevät merkityksellisemmin.

Minkälaisella luottamuksella, tai epäluottamuksella, te haluatte rakentaa suomalaista työelämää tulevina vuosina?

Blogi julkaistaan poikkeuksellisesti ei-niin-anonyymillä nimimerkillä,
Spacentin founderit

 

---

 

Haluatko kuulla lisää?

Optimoi työtilaportfoliosi ja vie työtilastrategiasi seuraavalle tasolle Spacentin avulla!

Oletko kiinnostunut työtilaratkaisuistamme? → Tuotteet

Haluatko tietää lisää hinnoistamme? → Hinnoittelu

Kysymyksiä?  → Ota yhteyttä